Disposition tarkistus oli tänään, jännitin etukäteen aivan hirveästi. Juuri ennen käsittelyn alkamista ehdin kuiskata vierustoverille, että minua pelottaa älyttömästi. Hän näytti hämmästyneeltä ja kehui työtäni (seminaariin osallistujat saavat dispositiot etukäteen tutustuttavaksi). Homma menikin sitten ihan putkeen, ohjaajakaan ei katsonut tarpeelliseksi ehdottaa muutoksia suunnitelmaani. Hän kyseli tarkennuksia, ja minä vastailin ihan sujuvasti, selitin ja selvensin ajatuksiani.

Eli ihan hukkaan meni sekin hermoiluun käytetty energia! Kokoontumisen jälkeen, kun minulla oli muutenkin kysyttävää ohjaajalta, kerroin että jännitin kurssia etukäteen, sanoin suoraan että pelkään ryssiväni ja muut tajuavat etten osaakaan mitään. Ohjaaja ei nauranut minulle, vaan sanoi (ihan tosissaan ja pilkkaamatta), että siitä tunteesta ei taida päästä koskaan eroon. Ja totta se taitaa ollakin; epävarmuuden kanssa on vain pakko oppia elämään.

Jotenkin helpottunut olo. Nyt sitten ihan uudella energialla lukemaan huomiseen tenttiin!

Ja sen tuulilasin korvaa kuulemma meidän autovakuutus ;)