Se sama tyttö, joka oli hukannut päänsä (katso edellinen postaukseni tänään), on myös taitava siivoamaan. Tyttö tuli ilmoittamaan, että haluaa maalata vesiväreillä, ja minä sanoin että sen kun maalaa, kunhan läksyt on ensin tehty ja työpöytä siivottu. Kului tovi ja tyttö sanoi kaiken olevan valmista maalaamista varten, minun pitäisi vain mennä antamaan vesivärit, joihin hän ei itse yltänyt. Meninpä tarkistamaan työpöydän siisteyden. Oli siisti joo, mutta kaikki roinat oli kasattu noin metrin oikealle, jossa sopivasti sijaitsee pikkusiskon työpöytä. Olisi varmaankin ollut aivan ylivoimaista ja ihan liian käytännöllistä siirtää ne roinat metrin vasemmalle, jossa puolestaan olisi ollut lähes kattoon asti yltävä hyllykkö, johon suurin osa niistä romuista kuuluu. Ja voi hyvä helvetti sitä huutoa, kun totesin tyynesti, että olipa hän ystävällinen kun antoi kaikki ne tavarat siskolle, että sisko on varmaan tosi iloinen kun saa ne omaksi... Hyi minua, olinpas ilkeä... :(