Lasten nukahdettua eilisilta meni mukavan rauhallisissa merkeissä. Mies kotiutui treeneistä väsyneenä, suihkun jälkeen tuli sohvalle makaamaan pää sylissäni. Ihanaa istua sillä lailla kaikessa rauhassa. Sytytin kynttilöitä, keitimme teetä ja katsoimme Lostin dvd:ltä. Pieniä onnen hetkiä, jotka haluaa pistää säilöön pieneen rasiaan, jonnekin turvalliseen paikkaan, josta käsin ne antavat toivoa niihin toisenlaisiin päiviin ja hetkiin.

Pitäisi aktiivisesti muistaa olla kiitollinen kaikesta hyvästä omassa elämässään. Silloin kun elää oman elämänsä aallonpohjaa se vain on niin vaikeaa. Silloin on onni omistaa ystävä, joka pakottaa pysähtymään ja katsomaan sisään päin, pysäyttämään ajatusten hyrrän ja katsomaan sitä hetkeä, ja kuinka siitä selviää.

Näitä ajatuksia tänään. Ystävälleni lähetän ajatuksissani suuren kiitoksen.