Puolen päivän aikaan mies toivotteli hyvää huomenta ja toi yöpöydälle kupin hunajateetä. Siitä se päivä hiljalleen käynnistyi. Blogiin kurkkaamisen jälkeen mies ehdotti, että mennään saunaan, eikä muuten ollut hullumpi idea, suihkuun kun olisin kuitenkin ollut vielä matkalla. Nyt on sitten saunottu ja syöty jäätelöt (meidän perheen tapa, lapset ja usein myös aikuiset syövät aina saunan päälle jätskiä).

Yölläkin olin onnistunut kotiutumaan herättämättä lapsia. Työpöytäni on makuuhuoneessa, ja kännipäissäni kun konttasin pöydän alla irrottamassa läppärin virtapiuhaa, olin aivan varma että viimeistään siihen mies herää. Ei kuitenkaan herännyt, ja hipsin läppäri piuhoineen kainalossa olohuoneeseen näpyttelemään. Enkä minä ihan huvikseni siellä pöydän alla kontannut, vaan se piuha oli pakko ottaa mukaan, sillä parivuotiaan läppärin akku on jo niin sökö, ettei pidä vekotinta käynnissä varttia kauempaa. Mies sanoi aamulla, että ei kuullut mitään ja nukkui kuin tukki.

Loivennuskaljakin on nyt tuossa käden ulottuvilla. Aluksi mies vihjaisi, että eikös silloin ole aika huolestua jos tarvitsee säätökaljan seuraavana päivänä, mutta keksi sitten itse, että nythän se on oikeastaan saunakalja. Eikä siinä ole mitään huolestuttavaa. Otti itsekin kaveriksi yhden. Enkä minäkään enempää ajatellut ottaa ;)

Mutta nyt on nälkä. Eikä yhtään paha olo!