Mies katsoi eilen vähän vinoon kun toin heräteostoksena kauppareissulta muutaman cd:n ja yksi niistä oli Matchboxia.. Muistattehan sen rockabilly-bändin, kovin suosio taisi olla 80-luvulla..? Muistan kun kuulin sitä ekan kerran erään pojan luona ala-asteikäisenä. En ole koskaan ollut mikään rockabillyn ihailija, mutta jokin siinä iloisuudessa ja melodioiden vauhdikkuudessa saa vieläkin  hyvälle tuulelle ja tanssijalan vipattamaan. Suomalaisesta musiikista voisi tässä yhteydessä mainita Francinen, Lahdessa tuli joskus keikallakin käytyä. Yhteen aikaan pyörin jonkin aikaa fiftariporukoissa, ja tutustuin ajan musiikkiin. Ne parit isot (ravintolassa järjestetyt) fiftarien kokoontumisbileet joissa silloin kävin, pääsevät kyllä hauskuudessa ehdottomaan top kymppiin ever.

Minä en ole koskaan ollut kovin tiukkapipoinen itse kuuntelemani tai muiden suosikkimusiikin suhteen. Olen sulautunut yhtä lailla vaivattomasti fiftariporukkaan, hippeihin, 'taitelija'-porukkaan, hevareiden seuraan eikä hyvässä diskomusiikissakaan mitään vikaa ole. Oikeastaan ainoa, joka ei ole iskenyt on 90-luvulla alkanut teknobuumi (enemmän tietävät suonevat anteeksi epätarkkuudet termeissä), johtuu varmaan siitä, että melodia on minulle musiikissa erittäin tärkeä elementti (tai sitten olin jo silloin vain liian vanha tajuamaan..). Teknotyyppisen musiikin kuunteluun on yksi poikkeus: kun fiilis on hyvä ja tanssi maistuu, sitä on melkein kuin transsissa ja silloin voi tanssia hulluna ihan mitä vaan ja vaikka kuinka pitkään, vaikka sitten house- ja teknomusiikkia.