Lueskelin sisustuslehteä ja ihmettelin maksaako joku oikeasti ruokapöydän tuolista 300 euroa. Tai 200 euroa. Sata euroa voisin kuvitella maksavani erityisen mieluisasta tuolista - jos olisi varaa. Yhden tuolin hinta ei vielä kirpaise, mutta satakin euroa kerrottuna kahdeksalla on paljon rahaa, kahta tai kolme sataa kerrottuna en halua edes ajatella. Meillä on tukevat ja hyvät täyspuiset perustuolit, jotka eivät todellakaan ole maksaneet edes tuota sataa euroa.

Vappuaattona me aikuiset seurustelimme olohuoneessa kun ruokapöydän luota kuului pahaa enteilevä rysähdys, kolahdus ja huuto. Huuto on positiivinen asia vaikka saakin äidin sydämen nyrjähtämään hetkeksi paikoiltaan, huuto tarkoittaa hengissä olevaa lasta. Rysähdys kuului ruokapöydän tuolista, joka kaatui kohta kuusi täyttävän kuopuksemme keikkuessa, kolahdus kuului kuopuksen päästä sen iskeytyessä parkettilattiaan. Tuolin selkänoja meni, jos ei nyt pirstaleiksi, niin korjauskelvottomaksi kuitenkin, tytön pää sen sijaan säilyi ehjänä. Onneksi näin päin.

Edellisestä tuolin hajoamisesti ehtikin jo kulua puolitoista vuotta, silloin tuolilla keikkui ja meni nurin veljeni poika. Tuolien hajoamiset olisivat voineet harmittaa jos niistä olisi maksettu muutaman kympin sijaan vaikkapa 300 euroa kappaleelta.