Eilen illalla ei nukuttanut pätkääkään, taisi taas kello olla yli yhden kun painoin pääni tyynyyn. Aamulla se oli sitten juuttunut siihen, ja aivot taisivat jäädä vielä nukkumaan kun kroppa nousi enemmän tai vähemmän vastentahtoisesti ylös. Silmät ristissä sinnittelin nukahtamasta seisaalleni ja vastailin miehelle mitä sattuu - jos yleensä vastasin ollenkaan. Kun lopulta ovi sulkeutui puoli yhdeksältä viimeisten kouluun lähtijöiden takana, tämä kävelevä ruumis kaatui takaisin sänkyyn ja veti unta kuulaan vielä kolme tuntia.

Siinä olikin sitten somasti koko päivärytmi sekaisin. Pää on ollut koko päivän täynnä puuroa, tapettiliisteriä tai jotain kummaa mutaliejua. Ajatus on tahmannut tosi pahasti. Eikä vaikuta hyvältä tämäkään, että tähän aikaan alkaa vähitellen piristyä. Ei tässä kuitenkaan monta tuntia ole siihen, kun pitäisi taas lähteä Unijukkaa tai mitä lie Nukkumattia moikkaamaan.