Juhannusreissun alussa kävimme Mikkelin vanhalla (Maaseurakunnan) hautausmaalla sukuhaudoilla. Näky ei ollut aivan niin surullinen kuin pelkäsin. Monet hautakivet oli jo korjattu tai ainakin nostettu pystyyn jos mahdollista. Vanhat katkotut rautaiset hautaristit olivat aika lohduton näky - niitä ei voi mitenkään korjata. Onneksi ehjiäkin oli vielä paljon jäljellä. Ihmetyttää tosissaan mitä tuollaista ilkivaltaa harjoittavien päässä liikkuu.. vai liikkuuko mitään..

Alla olevassa kuvassa näkyy kolme neljästä sukuhaudasta, neljännen kivi oli ehjä. Kaksi edessä näkyvää, suurimmat kivet, oli kaadettu ja ne olivat katkenneet osuessaan hautoja ympäröivään kiveykseen. Katkenneet yläosat on asetettu kivien taakse odottamaan korjaamista. Kukkien kastelijat ovat Kuopus ja Esikoinen.