Viisi vuotta sitten olin nukkunut huonosti. Edellisen illan uutislähetysten kuvat tulivat uniin. Heräsin monta kertaa hiestä märkänä painajaisista, joissa joko hyppäsin pilvenpiirtäjästä, tai yritin turhaan pelastaa tulipalosta 1-, 3-, 4-, ja 6-vuotiaita lapsiani.
Vaikea uskoa, että siitä on jo viisi vuotta. Miten niin lyhyessä ajassa voi tuntea vanhentuneensa näin paljon? Nuoresta alle kouluikäisten äidistä on tullut keski-ikäinen, väsynyt nainen. Surullista.
Eilen meillä oli pari ystävää käymässä, vietimme mukavan illan, mutta sen suuremmin ei eilenkään huvittanut vanhenemistani juhlia.
tiistai, 12. syyskuu 2006
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.