Meidän laitos elää vielä pitkällä viime vuosituhannella, eli kursseille ei voi ilmoittautua (onneksi muihin kuin praktikumeihin ei tarvitsekaan) netissä, vaan on raahauduttava tiettyyn aikaan tiettyyn paikkaan jonottamaan moneksi tunniksi 50-100 muun epätoivoisesti kursseille haluavan kanssa. Tappavan tylsää ja täynnä muiden kyttäämistä ja enemmän tai vähemmän hienovaraisia etuiluyrityksiä. Ei kiitos.

Lukujärjestys meni sitten osittain uusiksi, sillä siinä vaiheessa kun ruuhka oli ohi ja listat siirtyivät ilmoitustaululle, parilla praktikumilla joita olin ajatellut, ei ollut enää tilaa. Mutta mutta, proseminaareihin mahtui vielä, joten hetken mielenhäiriössä pistin nimeni joukon jatkoksi (sen mukavan opettajan kurssille).

Hui. Kyllä se tästä.. varmaan. Vähän hirvittää, mutta olen valmistautunut hyvin: hiukset ovat lyhentyneet 20 senttiä ja harmaat on värjätty piiloon, ja ennen kaikkea olen hankkinut uuden koululaukun. Näillä eväillä mennään jo aika pitkälle! Huomenna on ensimmäinen kokoontuminen. Kyllähän aikuisen ihmisen pitää pystyä yksi rimakauhu selättämään, vai mitä?