Kakkonen oli maanantaina kipeä ja poissa koulusta,  tänään soitti opettaja, ja hain kalpean ja vähän huonovointisen tytön koulusta jo yhdeltätoista. Nyt olo vaikuttaa jo paremmalta, veikkaan että mahataudin sijaan syyllinen huonoon oloon ovat eilisiltaiset herkut kaverin synttäreillä. Kakkonen itse on eniten huolissaan viikonlopun kauan odotetusta futisturnauksesta - itku meinasi tulla kun sanoin ettei kipeänä ole mitään jakoa päästä pelaamaan. Kuopus puolestaan on ollut koko viikon poissa eskarista. Eilen mieskin oli kotona kipeänä, mutta ei se mitään sairaslomaa pitänyt, istui koneella ja puhelinneuvottelussa, teki etätyöpäivän. Esikoista harmittaa kun kaveri ei meidän sairastelujen takia voikaan tulla yökylään viikonloppuna.

Näyttää nimittäin siltä, että nyt on minun vuoroni sairastua. Viikonloppua vasten tietenkin, tyypillistä, hyvät opiskelijat ja hyvät äidit eivät sairasta viikolla, eivätkä varsinkaan samaan aikaan muun perheen kanssa. Kurkussa on piikkilankaa ja lukemista odottavien kurssikirjojen ja proseminaarityön materiaalin pino senkun kasvaa. Menisin nukkumaan jos ei olisi miljoona asiaa, jotka jo huutavat tekijäänsä.