Miten se menikään se viime hetken paniikki... ainakin se on hiton hyvä motivaattori. Tänään oli proseminaarin viimeinen palautuspäivä. Viime viikon maanantaina valittelin täällä blogissa kiirusta, mutta silti sain vasta torstaina kaivettua esille viimeiset lähdemateriaalit, joita lueskelin laiskasti lauantai-iltaan asti.

Ai miten niin jäi viime tippaan?

Eilen sitten aloitin kirjoittamisen aamupäivällä yhdentoista aikaan - ja istuin siinä sitten tauotta (no syömässä kävin pari kertaa ja hakemassa PepsiMaxia aika hiton monta kertaa) seuraavat 21 tuntia.. Ihan totta, tänä aamuna kello kahdeksan julistin proseminaariesitelmän valmiiksi, vaikka olisi sitä varmaan voinut vielä vähän hioa. Nyt se on viety ohjaajan lokeroon, peräti tuntia ennen määräaikaa. Ja oikeastaan siitä taisi tulla aika hyvä (tai no... katsotaan nyt ensin se arvosana, ja pitäähän se vielä esitellä torstaina...).

Nyt ei ihme kyllä väsytä yhtään, tai mikä ihme se muka on kun olen vuorokauden sisään vetänyt kofeiinia sen mitä nyt kolmessa litrassa pepsiä on.. muistaakseni suunnilleen saman verrain kuin 1,5 litrassa kahvia.

Opiskelutekniikkani taitaisi kaivata hieman säätämistä ;)