Nyt meinaan väsyttää ihan simona. Karmea päivä, aivot väännetty rusetille ratkoessa monen tahon pulmia, ja kaiken päälle saanut soitella ympäriinsä yhden bussiin unohdetun repun perään. Saakelin Esikoinen. Huomenna vasta saadaan varmuus löytyykö reppu vai pitääkö ostaa uusi - ja tietysti uudet koulukirjat niiden repussa olleiden noin kuuden aineen kirjojen tilalle. Kerrankin oli jotain iloa siitä, että poika oli unohtanut kännykän kotiin, mutta bussikortti oli repussa, samoin kotiavaimet. Joutuukohan tässä vielä sarjoittamaan lukotkin uudelleen? Viddu mä haluun mennä peiton alle ja nukkua kevääseen asti.