Ylihuomisen leikkauksen ja sen jälkeisen sairasloman ajankohta on pikkusen harmittanut, sillä mieheni täyttää heti vapun jälkeen 40 vuotta, eikä minusta näillä näkymin ole järjestämään pippaloita. Mutta onneksi on ihania ystäviä! Perjantaina mutsi oli katsomassa lapsia kun menimme miehen kanssa ystävien luo herkuttelemaan - vielä viimeisen kerran ennen leukojeni yhteen niittausta - ja synttärit tulivat puheeksi. Kaverit kysyivät voisivatko he järjestää jotain. No ei tarvitse kahta kertaa kysyä, sehän sopii paremmin kuin hyvin. Ei ole tarkoitus mitään suurta ja hienoa väsätä, lähinnä kiikarissa on pienet illanistujaiset hyvässä seurassa grillaten. Toivon mukaan leukani on vapautettu siihen mennessä, olisi mukava päästä nauttimaan muustakin kuin tuoksuista. Minun kannaltani ruokien ei tosin tarvitse olla mitään kovin ihmeellistä, voin nimittäin kuvitella, että torstaista alkavan kuukauden mittaisen pilliruokailun jälkeen mikä tahansa kiinteä ruoka on taivaallista.

Hiukka jo hirvittää. Taksi on tilattu torstaiaamuksi klo 6.15. Sitten vaan niks naks alaleuka poikki.