Poika alkaa näyttää vähitellen taas ihmiseltä, mutta niin kuin aiemmin arvelin, se on vaatinut jatkuvaa syömisen ja juomisen vahtimista. Jokainen juotu desi on kirjattu ylös ja laskettu että nestettä tulee päivässä tarpeeksi. Välillä on juotu pojan ja melkein äidinkin itkun säestyksellä. Mutta kyllä kannatti, pojan paino on noussut tämän viikon aikana jo reilun kilon ja muutenkin tilanne alkaa näyttää jo varsin hyvältä.

Silmät punoittavat enää lievästi ja huulista löytyy jo tervettäkin ihoa - no, ehkä neliösentin verran, mutta se on hyvä alku. Muutenkin ruvet ja haavat rajoittuvat huulien alueelle, kun aiemmin iho puuttui myös suun ympäriltä parin millin leveydeltä. Suun sisälläkin limakalvot alkavat vähitellen uusiutua. Niin ja en ole tainnut mainitakaan että iho lähti myös alapäästä. Jokainen voi huvikseen kuvitella miltä tuntuu pissaaminen kun alapäästä on limakalvot irronneet ja paikat ruvella... Nyt sielläkin suunnassa alkaa suihkuttelu ja rasvaus parantaa tilannetta.

Tämän ruljanssin takia poika missaa ensi viikon leirikoulun. Luokka on lähdössä kolmeksi yöksi Saaristomeren luontokouluun Kirjaisiin, mutta lääkäri oli sitä mieltä, ettei pojalla ole vielä mitään asiaa sellaiselle reissulle. Poikaa v*tuttaa aika rankasti. Minuakin v*tuttaisi. Täytyy keksiä pojalle jotain omaa kivaa.

Nyt alkaa olla sellainen olo, että pieni irtiotto näistä kotiympyröistä tekisi aika hyvää. Voisi vaikka lauantaina Tampere kutsua... Minulla ei ole oikein selvää käsitystä ketä kaikkia sinne on pääkaupunkiseudulta lähdössä, on jäänyt viime aikoina vähän heikoille tämä blogien seuraaminen, mutta tulipahan vaan mieleen, että junareissu mukavassa seurassa olisi paljon hauskempaa kuin yksin.