Nukkumiseni on mennyt aivan mahdottomaksi touhuksi - tai siis se että en nuku. Tarpeeksi ainakaan. Illalla käyn aina ylikierroksilla, ja vaikka tekemiset saisikin sysättyä syrjään ja myöhemmälle, aivot surraavat miljoonaa asiaa eikä nukkumaan kannata edes yrittää. Uni ei vaan tule.

Aamulla on kuitenkin noustava ylös. Tällä hetkellä luennot ja kaikki muukin pakollinen painottuu iltapäiviin, joten voisin hyvin mennä nukkumaan pariksi tunniksi kun lapset ovat lähteneet kouluun, mutta arvatkaa vaan menenkö? Just niin. Joka ilta (tai siis yö) nukkumaan mennessä kauhistun kun kello on niin paljon ja nukkumisaikaa jäljellä niin vähän ja päätän ottaa aamupäivällä pienet unet, mutta vaikka herääminen on tuskaa, piristyn pakollisen parin tunnin ylhäällä olemisen ja aamuhommien aikana niin paljon, että en sitten koskaan kuitenkaan mene uudestaan nukkumaan. Tai kerran olen mennyt, mutta niiltä unilta herääminen vasta helvettiä olikin, ja sen jälkeen koko päivä meni pää sumussa ja ärtymyskäyrä taivaissa.

Pitäisi keksiä jotain nerokasta, jolla saisi aivot lepotilaan illalla ja filmin poikki tarpeeksi moneksi tunniksi.