Miksi aloittaminen on niin vaikeaa? Vaikka tiedän että tekstianalyysin, italian läksyjen, kävelylenkin, siivoamisen, lapsen haalarin paikkaamisen jne. jälkeen päällimmäisenä on tyytyväisyys tehdystä työstä, siitä että osasin, jaksoin, tein hyvää jälkeä, olin hyvä ihminen...
Miksi se silti on aina yhtä vaikeaa. On niin helppoa käpertyä sohvalle lukemaan tai katsomaan televisiota. Vaikka pitäisi. Loputtomasti.