Nyt on kovalevy vaihdettu, mutta taitaa olla kone vieläkin vähän pipi, ainakin värien kanssa on ongelmia. Jos tämä vekotin nyt leviää lopullisesti, niin silloin menee kyllä tämän rouvan nenään vähän isompi herne! Läppärillä ei ole ikää edes kahta vuotta, mielestäni on kohtuullista odottaa pidempää elinikää näinkin kalliille vekottimille, minulla ei ainakaan ole varaa ostaa joka toinen vuosi uutta konetta.

Siirrytäänpä sitten eteenpäin ennen kuin mieli liika mustenee. Eilinen nimittäin oli kokonaisuutena aika hyvä päivä, joka alkoi peräti pienellä ihmeellä. Ihme oli se, että ehdin bussilakosta ja autoni korjaamolle viemisestä huolimatta joka paikkaan ilman myöhästymisiä. Onneakin oli mukana hieman, sillä löysin Helsingin Punavuoresta Pohjois-Haagaan kadulle, jossa en ole koskaan ennen käynyt, hienolla "entten tentten varmaan tästä" -tekniikalla ilman yhtään väärään suuntaan kääntymistä. Kaikki lapset pääsivät lakosta huolimatta (kaikki kolme meidän suunnalla vaikuttavaa bussilinjaa ovat lakon piirissä) kouluun ja jopa koulusta kotiin, auto pääsi huoltoon ja sieltä pois, itse ehdin Kirurgiseen sairaalaan oikeaan aikaan, tavaroita hakemaan sieltä P-Haagasta, sekä koululle kirjallisuuskerhoa pitämään. Ainoa joka ei päässyt eikä ehtinyt mihinkään, oli mieheni, jonka auton itsekkäästi omin käyttööni - onneksi työnantaja sekä työn luonne sallivat hänelle etätyöt.

Ai hitto, nyt tuli kyllä liioiteltua, myöhästyinhän minä vielä illan viime metreillä! Illalla oli eka- ja tokaluokkalaisten tyttöjeni futistreenit, vein heidät kyllä ajallaan, mutta hakemaan lähdin aika kiireellä huutaen ovelta vielä miehelle: "Jos valmentaja soittaa, sano että mä olen just tulossa hakemaan!" Ei ehtinyt soittaa. Myöhässä kyllä olin, mutta onneksi treenit olivat kestäneet vähän yliaikaa, tytöt eivät joutuneet odottamaan kuin viitisen minuuttia. Olin silti huomaavinani pientä paheksuntaa katseissa, joita sain niiltä parilta vanhemmalta, jotka olivat juuri lähdössä oman jälkikasvunsa kanssa kun minä porhalsin paikalle viime tipassa pelastamaan tuulikaapissa nenä ovilasissa odottavat tyttöraukkani.