Tyttö katseli vanhaa päiväkotikansiota, jossa on päiväkodissa otettuja valokuvia ja tytön siellä tekemiä piirustuksia. Ei aikaakaan kun tyttö alkoi itkeä lohduttomasti ja kiipesi syliin. Vähän rauhoituttuaan hän sai sanottua että hänen on ikävä K:ta. Tyttö meni päiväkotiin osapäivähoitoon neljävuotiaana, ja ensimmäisen syksyn ajan tämä saman ikäinen poika K oli tytön paras ystävä. Joululoman jälkeen odotti järkytys, saimme tietää, että K oli kuollut tapaturmaisesti loman aikana. Luulin ettei tyttö enää muistanut tätä kolmen vuoden takaista juttua, hän oli silloin niin pieni, mutta valokuvat toivat muistot mieleen. Itseänikin itketti pienen tytön iso ikävä ja murhe. Pienen lapsen kuolema on aikuisenkin vaikea hyväksyä, vielä vaikeampaa on selittää sitä lapselle.