Katsoimme eilen illalla mieheni kanssa Michael Mooren Bowling for Columbine -dokumenttielokuvan. Olen nähnyt sen aiemminkin, mutta silti se pisti olon oudoksi. En välttämättä ole kovin ihastunut Mooren tunkeilevaan ja ajoittain ärsyttävänkin prokatiiviseen haastattelutyyliin, mutta pidän hänen tavastaan koostaa materiaalinsa elokuvaksi. Erityisesti haastatteluissa esitettyjen väitteiden vastakohdiksi esitetyt uutisfilmien pätkät ja poliitikkojen lausumat toimivat ajoittain vastustamattoman parodisesti.

Leffa on vaikuttava, itkettävä, järkyttävä, loistavan ironinen ja vakavista aiheistaan huolimatta paikoitellen hykerryttävän hauska. Amerikkalaisille vinoilu on aivan oma lajinsa, ja parhaimmillaan silloin kun vinoilijakin on amerikkalainen.
Kannattaa käydä lukemassa Turun yliopiston historian laitoksella työskentelevän Kimmo Ahosen artikkeli ko. elokuvasta, se on erittäin mielenkiintoista luettavaa.

Lopuksi toivotan vielä kaikille oikein mukavaa pääsiäistä!