Ihanaa että kesä näyttäisi vihdoin tekevän tuloaan. No, kevät ainakin. Tyhmää ettei voi tehdä mitään suunnitelmia.

Edessä on ikävä leikkaus ja pitkä sairasloma. Tuollaisen leikkauksen jälkeen [kun leukaluita katkotaan ja liitetään uudestaan] korostuu SAIRAUS ja se loma on aika kyseenalainen määre. Suunnitelmia voisi tehdä jos tietäisi koska leikkaus tehdään, minun kärsimättömälle suunnittelijaluonteelleni on tuskaa tämä systeemi, että joka lääkärikäynnillä katsotaan uudelleen, että joko nyt pistetään leikkausrumba alulle vai säädetäänkö vielä kuukausi. Raivostuttavaa.

Käytännössä tiedän siis leikkauspäivän edes suunnilleen vasta muutama viikko ennen sairaalaan menoa. Suunnittele siinä sitten jotain. Veljen perheen luoksekin Ruotsiin pitäisi mennä, mutta kun ei voi laivalippuja ostaa, ja kesällä niitä on aika vaikea saada viime tipassa [varsinkin kun tarvitsemme ison auton (yli 5 metriä) autopaikan ja kaksi hyttiä]. Ja reissut pitää tietysti tehdä joko ennen leikkausta tai sitten aikaisintaan kolme viikkoa leikkauksen jälkeen. Suunnitelmiin vaikuttaa siis ratkaisevasti onko leikkaus toukokuun vai kesäkuun lopulla. Viddu.

Mies mietti jossain vaiheessa, että ottaa lomansa silloin kun minä olen toipilaana. Huono idea; ei sillä että ei olisi mukavaa jos toinen olisi huolehtimassa minusta kotona, en vain millään haluaisi että yhteinen vapaa-aika menisi minun sairaslomani merkeissä. Tämän hetken suunnitelma on lykätä lapset yhteensä kahdeksi viikoksi minun ja miehen vanhempien hoiviin kun pääsen sairaalasta kotiin, silloin minä saan kotona toipua rauhassa ja mies voi käydä töissä (tarvittaessa voi tehdä hommia myös kotoa käsin jos olen kovin kipeä).

Kyllähän se leikkaus pelottaakin. Kaikenlaisia riskejäkin. Onhan minulle tehty neljä keisarileikkausta, mutta tämän jälkeen joutuu vähintään vuorokaudeksi teho-osastolle. Ja nukutus. Sitä pelkään, lapset ovat syntyneet epiduraali- tai spinaalipuudutuksen kanssa, oli niissäkin omat kommervenkkinsä ja ongelmiakin oli, mutta nukutus on aivan eri kastissa. Olisikohan se minun kontrollifriikki yliminä, joka pelkää täydellistä oman kontrollin menettämistä..

Vappu on kuitenkin ensin, grillattavat ja juomiset hankittu, ilmapallot ja serpentiinit lapsille. Mukavaa seurustelua muutaman kylään tulevan ystävän kanssa. Vappupäivänä pitäisi olla piknik-kunnossa, kavereilla oli mielessä joku paikka läntisellä Uudellamaalla, enpä tähän hätään muista mikä, mutta rattiin täytyy jomman kumman kyetä.

Nämä ystävämme ovat kaikki lapsettomia, ja minusta on ihanaa, että he haluavat viettää vappua rauhassa meillä, lapsiperheen kotona. Olemme jo vuosia kutsuneet niin sanottuina yleisinä juhlimispäivinä mieluiten ihmisiä meille, joskus enemmänkin, yleensä pienen porukan, silloin lapsetkin saavat olla mukana eikä tarvitse rahdata niitä hoitoon kun vanhemmat juhlii. Eikä taitaisi juhlapäivinä olla kovin helppoa edes saada lastenvahtia.