On pirun vaikea erottaa mitä minä itse sisimmässäni haluan, ja mitä olen vain oppinut haluamaan. Kun tarpeeksi kauan yrittää kuunnella mikä muiden mielestä on oikein ja sopivaa, sitä näköjään rupeaa kuvittelemaan että itsekin haluaa tehdä juuri niin.

Se nyt kuitenkin on niin, että minä tätä omaa elämääni joudun elämään ja itseni kanssa tulemaan toimeen, niin että pakko se on viimein opetella noiden ero ja miettiä mikä ihan minun itseni mielestäni on oikeasti tavoittelemisen arvoista elämässä. Silloin vasta voin seistä valintojeni takana vaikka närkästyttäisin niillä puoli sukua ja naapurin kummin kaiman kaupanpäällisiksi.

Mukavaa ja aurinkoista viikonloppua!