Kylläpäs tämä olo ja elo on tuntunut kovin epävakaiselta viime päivinä, ja näyttää heijastuvan myös blogikäyttäytymiseen. Eilen (vai oliko se toissapäivänä..) kommentoin sinne ja tänne, sanominen oli helppoa ja osallistuminen kivaa. Tänään taas ährään ja suhraan ja auon kommenttilaatikoita saamatta mitään aikaiseksi, sanottavaa olisi, mutta ei kykyä muotoilla sitä - eikä oikeastaan niin kauheasti sitä sanottavaakaan.

Äh. Ei nyt suju. Taidan palata sohvannurkkaan lehden ja limpparilasin kaveriksi, kunhan ensin saan tuon jälkikasvun ruokittua ja hiljennettyä ohrauunipuuron ja mansikkakeiton taikavoimalla.

Vielä on kesä. Nautin kovasti tästä lämmöstä ja elämisen helppoudesta. Kun lapsista lähtevä meteli kurottelee sietokykyni rajoja, voin potkaista lapset noin vain pihalle, eikä kukaan ole vartin päästä oven välissä ruinaamassa, että on kylmä tai vaatteet märät.