Nyt tiedän mikä minua vaivaa! Tämä on kolmenkympin kriisin (jota en siis potenut) vastaisku, sanotaan vaikka 35:n kriisi. Kolmekymppisenä en kriiseillyt ollenkaan, päin vastoin, vihdoin tuntui että minut otetaan vakavasti, että olen oikeasti aikuinen muidenkin kuin omissa silmissäni. Kolmekymmentä oli paljon paljon parempi kuin kaksikymmentä ja jotain. Sekin tuntui aivan hyvältä, että neljäkymmentä on lähempänä kuin kaksikymmentä. Vaikka suuri - ei kuitenkaan suurin - osa ystävistäni alkoi saada tutkintonsa valmiiksi, minä olin saanut sen sijaan neljä lasta ja ajattelin, että ehdin vielä vaikka mitä, neljäkymmentä tuntui kaukaiselta, sitä pidemmälle ei tuntunut edes olevan tarvetta vielä ajatella.

Korkealta näkee kauasViime vuonna täytin syyskuussa 35. Ei tuntunut ensin missään. Neljäkymmentä on paitsi lähempänä kuin kaksikymmentä, myös lähempänä kuin kolmekymmentä. Ei tuntunut vieläkään missään. Mutta sitten palasin tosissani opintojen pariin. Tuntui että yliopisto on pullollaan mielenkiintoisia juttuja (niin kuin onkin), vain aika on rajallista. Halusin hyviä arvosanoja ja asetin rimani järkyttävän korkealle. Opiskelin kirjallisuustieteen lisäksi filofofiaa, antropologiaa, uskontotiedettä, ruotsia, italiaa.. kunnes poltin itseni loppuun. Sain sotkua hämmentämään muutaman ihmettelevän kommentin tyyliin  Ai vieläkö sä opiskelet!? Minulla on pätevyys kahteen ammattiin, mutta kummankin käytännön taidot ovat päässeet ruostumaan oltuaan käyttämättä yli kymmenen vuotta (toista en varsinaisesti ole edes työkseni tehnyt, se on ollut lähinnä harrastus). Tiesin että haluan viedä kesken olevat opinnot loppuun, saada korkeakoulututkinnon.

Sitten tuli hätä ehtimisestä. Pakko painaa täysillä! Tajusin että nyt jo viisikymmentäkin on lähempänä kuin kaksikymmentä. Se vähän jo kirpaisi. Ei sillä että viisikymmentä olisi mielestäni vanha, mutta minut valtasi tunne, että olen tuhlannut määrättömästi aikaa saamatta mitään aikaiseksi. Opinnot pahasti vaiheessa ja täytän ensi kuussa 36. Ei tunnu hyvältä. Paniikki. Olisiko kenelläkään myydä muutama vuosi tehokasta aikaa? Tai korkeakoulututkinto? Jotain edes?

On tämä tietysti taloudellista kriiseilyä, toivon nimittäin, että tässä samalla menee vähän etuajassa myös mahdollinen neljänkympin kriisi.. kaksi tasakymppikriisiä samassa paketissa. Haluaako joku ostaa? Lähtisi halvalla.