Pääsin jo eilen sairaalasta kotiin - onneksi, sairaalassa meinasin tylsistyä hengiltä. Olo on kohtuullinen siihen nähden, että leukaluu on pistetty poikki. Lääkkeitä saa syödä urakalla, minimi on 9 tablettia vuorokaudessa, siihen voi tarpeen mukaan ottaa vielä 8 Panacodia päälle (siis todellakin vuorokaudessa, järkyttävä määrä!). Viime yönä kuvittelin selviäväni peruskipulääkkeillä ja tyhmänä en ottanut särkylääkettä herätessäni aamuyöstä neljän aikoihin pieneen jomotukseen. No, kuudelta heräsinkin sitten sellaiseen kipuun, että tuntui että taju lähtee justiinsa. Ei kuitenkaan lähtenyt kun nappasin pari Panacodia kitusiin ja istuin tunnin kyyneleet valuen odottamassa, että lääke alkaisi vaikuttaa.

Kiva että leikkaus on vihdoin ohi, mutta kyllä tässä varmaan muutama kirous ja itku vielä pääsee ennen kuin ollaan voiton puolella. Ensimmäinen kontrollikäynti on onneksi jo keskiviikkona.