Vai miten se yltiöpositiivinen  sananlasku menikään. Mutta minäpä päätin olla oikeasti positiivinen ja uskoa, että kaikista viikon kuluessa sattuneista onnettomuuksista löytyy jotain hyvää. Pakko myöntää, että viimeisen kohdalla usko jo vähän horjui.

1. Viime viikolla Rysä ei mennyt katsastuksesta läpi. Käsijarru ei pitänyt toisella puolella.
Positiivinen osuus: Sain korjausajan vain parin viikon päähän eikä korjaus todennäköisesti ole kovin kallis juttu.

2. Torstai-iltana viime syksynä ostettuna ihana läppärini - tai sen kovalevy - sanoi kerrasta sopimuksen irti, pimeni totaalisesti ja ilman minkäänlaisia etukäteen varoittavia oireita.
Positiivinen osuus: Kone suostui käynnistymään vielä yhden kerran, joten digikuvat ja muut omat tiedostot saatiin talteen. Lisäksi, ihmeiden ihme: TAKUU ON VIELÄ VOIMASSA.

3. Perjantai-iltana lykkäsin esikoisen housut pyykkiin, enkä muistanut tarkistaa taskuja... Arvaahan sen, että taskussa oli pojan arvokkain omaisuus, Nokian N-Gage-pelikännykkä. Pieni ihme on, että vekottimen näytön taustavalo suostui syttymään aukaisun ja kuivauksen jälkeen, mutta mitään muuta ei sitten tapahtunutkaan.
Positiivinen osuus: Sim-kortti on kunnossa ja laatikossa sattui olemaan ylimääräinen puhelin,  minun käytössäni ollut 1,5 -vuotias 3230, joka on kyllä aivan liian monimutkainen ja kallis pikkupojan puhelimeksi, mutta olkoon kun kerran minä sen N-Gagen rikoin ja mies toi jo aiemmin minulle käytöön Nokian N93:n.

4. Sunnuntaina heräsin järkyttävään vatsakipuun, mutta päätin pärjätä särkylääkkeillä, sillä olin menossa äidin kanssa katsomaan Mamma Mia -musikaalia. Pärjäsinkin ja musikaali oli hyvä. Maanantaina heräsin vielä karmeampaan vatsakipuun ja mies vei minut jo kuuden aikaan Jorvin sairaalaan. Diagnoosi: Leukaleikkauksen kipuihin syömäni Panacod oli aiheuttanut haimatulehduksen. Siinä sitten helleviikosta (minun tuurillani kesän ainoasta) vietettiin suurin osa sairaalan sängyssä, kiinni tippapullossa ja virtsakatetrissa, kolme ja puoli vuorokautta ilman mitään ravintoa suun kautta, edes vettä ei saanut juoda. Kotiin pääsin tänään. Ja Panacodia tai muuta kodeiinia sisältäviä lääkkeitä en saa kuulemma ikinä enää käyttää.
Positiivinen osuus: En sentään kuollut, haimatulehduksessa voi käydä niinkin. Ja saan vielä juoda viinaa, sekin usein kielletään haimatulehduksen jälkeen. Ilman Panacodia voi kyllä pärjätä, mutta ilman olutta...?