Disposition tarkistus oli tänään, jännitin etukäteen aivan hirveästi.
Juuri ennen käsittelyn alkamista ehdin kuiskata vierustoverille, että
minua pelottaa älyttömästi. Hän näytti hämmästyneeltä ja kehui työtäni
(seminaariin osallistujat saavat dispositiot etukäteen
tutustuttavaksi). Homma menikin sitten ihan putkeen, ohjaajakaan ei
katsonut tarpeelliseksi ehdottaa muutoksia suunnitelmaani. Hän kyseli
tarkennuksia, ja minä vastailin ihan sujuvasti, selitin ja selvensin
ajatuksiani.
Eli ihan hukkaan meni sekin hermoiluun käytetty energia! Kokoontumisen
jälkeen, kun minulla oli muutenkin kysyttävää ohjaajalta, kerroin että
jännitin kurssia etukäteen, sanoin suoraan että pelkään ryssiväni ja
muut tajuavat etten osaakaan mitään. Ohjaaja ei nauranut minulle, vaan
sanoi (ihan tosissaan ja pilkkaamatta), että siitä tunteesta ei taida
päästä koskaan eroon. Ja totta se taitaa ollakin; epävarmuuden kanssa
on vain pakko oppia elämään.
Jotenkin helpottunut olo. Nyt sitten ihan uudella energialla lukemaan huomiseen tenttiin!
Ja sen tuulilasin korvaa kuulemma meidän autovakuutus ;)
tiistai, 28. helmikuu 2006
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.