Mihinköhän käyttäjäkuvani oli häipynyt? Huomasin vasta nyt, että se oli päättänyt tehdä katoamistempun, pistin yhden vanhoista tilalle, noin niinkuin vaihtelun vuoksi. Olo alkaa olla jo parempi, himppasen vielä päätä tuppaa kolottamaan, mutta eiköhän se tästä taas asetu kun päivä lähtee kunnolla käyntiin. Kuopuksen kanssa pitäisi kohta puoliin lähteä 6-vuotisneuvolaan. Ei jaksaisi.

Katselin ensi viikon kalenteria, ja hieman jo hirvittää, näyttää meinaan ihan hirveältä, luulen että perjantain baarikeikka tulee tarpeeseen - mikäli selviän viikosta hengissä.. Luentojen ja muun pakollisen lisäksi viikkoon on ahdettu oma oikojakäynti (taas kiristetään, aivan kuin leukani eivät olisi muutenkin jo tarpeeksi kireällä), lapsen lääkäri, lapsen futistreenit, lapsen futismatsi, koulun johtokunnan kokous, mies yhden illan kokonaan poissa duunijutskissa ja kaksi iltaa judotreeneissä, hmm, mitäs muuta vielä? Niin joo, kahden lapsen vanhempainillat ja kahdet synttärit. Yhdelle miehen duunijutulle oli pakko sanoa ei käy kun meni johtokunnan kokouksen kanssa päällekkäin.

Ei siis hetken rauhaa opinnoille iltaisin, voi jäädä blogin päivityskin aika vähäiseksi, mutta onneksi tässä on viikko aikaa kerätä voimia ja säätää aikataulua. On sitä pahemmistakin viikoista (vähemilläkin voimilla) selvitty.

Neulomisesti raportoitavana vain kuopuksen lapaset ja yksi (tähän väliin monta kirosanaa) juttu, jonka purin ja aloitin uudelleen eilen illalla ainakin neljä kertaa. Kirosana.