Jospa sitä roinameemiä minäkin uskaltaisin.. En nyt linkkaa kun tämän on varmaankin puolet porukasta jo tehnyt, enkä meemiä pölli erityisesti keneltäkään tietyltä.

Ensin ajattelin että "höh, minulla mitään roinaa ole" - mutta kyllähän sitä löytyi kun sillä silmällä rupesi kämppää katselemaan.
Tämä oli suorastaan järkytys, se löytyi keittiön nurkasta roikkumasta katossa. Vasta kuvatessa huomasin, että ylimmässä korissa on ranskanpastilleja ja puolikas levy valkoista suklaata, muistelen ostaneeni ne ennen joulua (siis meidän huushollissa karkit ei normaalisti vanhene edes tunteja, saati sitten kuukausia!). Ja keskimmäinen kori sitten... Voi herra isä sentään...! Tuosta antibioottipullosta ei löytynyt päivämäärää milloin se on lapselle määrätty, mutta 'käytettävä ennen' -päiväys oli 4/2004. Ja tuo läpikuultava pyörylä keltaisen kannun alla... se on imettäessä käyttämäni maidonkerääjä... eih... minä olen imettänyt viimeksi joskus 2001 keväällä. Tämä on kyllä aika noloa, minut tuntevat pitävät minua neuroottisena taulujen ja mattojen suoristelijana - tietäisivätpä vaan mitä luurankoja täällä luuhaa kaapeissa!

Jatketaan. Mikäs se siellä kaapin alla luuraa? Ettei vaan olisi esikoisen lohikäärmepehmolelu, se minkä lupasin korjata about kolme vuotta sitten... Siinä ne oranssit siivet odottelevat kiinniompelemista (niin mutta kun ompelukone on ihan oikeasti rikki!), ja odottavat varmaan seuraavatkin kolme vuotta. Vieressä näkyvä tyttären koulussa tekemä koristetyyny ei ole odottanut ompelua kuin vasta vuoden.

Alkaa kyllä jo kaduttaa, että ryhdyin tähän, mutta ei auta valittaa, rohkeasti eteenpäin. Seuraavassa on kasa opiskeluun liittyviä
papereita, jotka ovat kotiutuneet senkin päälle, hyvin näyttävät siinä viihtyvän. Alun perin olivat kyllä matkalla kansioihin.. Ja onhan siellä muutakin, vaikkapa nuo sinivalkoiset teekupit, jotka eivät ole käyttökunnossa, mutta ei niitä voi poiskaan heittää kun niistä aina juotiin Ukin ja Mummin luona aamuteetä (minulle ne päätyivät viisi vuotta sitten kun Mummi kuoli). Tuo viskipullon pahvilieriö ei ole roinaa! Siellä on nimittäin viskipullo sisällä.

Jos ollaan oikein tarkkoja, seuraava ei ole koristeeksi ajan kuluessa muuttunut roina vaan pikemminkin roinaksi muuttunut koriste... Löysin jostain tällaisen ihanan puukupin, ja ajattelin sen sopivan mukavasti eteisen hyllylle, siihen voisi kotiin tullessa laittaa avaimet tai pikkukolikot taskun pohjalta. NO NIIN  VARMAAN! Näyttääkö se enää siltä, että siihen voisi laittaa avaimet?! Kuppi ei kauan ehtinyt vanhentua kun se oli täyttynyt ROINASTA ja muuttunut itsekin sellaiseksi. Kukaan ei enää tiedä mitä siellä on alimmaisena - enkä minä ainakaan taida edes haluta tietää.