Appiukko toi lapset eilen kotiin, ja arkihärdelli lähti saman tien käyntiin. Ehtihän noita riehujia jo tulla ikäväkin... Pitäisi varmaan purkaa lasten laukut ja pistää pyykit pyörimään - vaan ehtiihän tuon huomennakin! Vaikka olenkin neuroottinen taulujen ja mattojen suoristelija, enkä pysty aloittamaan hommia työpöydän ääressä ennen kuin se on järjestyksessä, en silti ole mikään siivous- ja järjestysaddikti noin niin kuin laajemmassa mittakaavassa. Mutta neuroosi se on pienikin neuroosi, ja kyllä niitä isojakin riittää omiksi tarpeiksi. Hih. Ei näytä nyt soljuvan mitään järkevää ajatusta näppiksen kautta tekstiksi, parempi jättää tänään tähän.