Viisi vuotta sitten olin nukkunut huonosti. Edellisen illan uutislähetysten kuvat tulivat uniin. Heräsin monta kertaa hiestä märkänä painajaisista, joissa joko hyppäsin pilvenpiirtäjästä, tai yritin turhaan pelastaa tulipalosta 1-, 3-, 4-, ja 6-vuotiaita lapsiani.

Vaikea uskoa, että siitä on jo viisi vuotta. Miten niin lyhyessä ajassa voi tuntea vanhentuneensa näin paljon? Nuoresta alle kouluikäisten äidistä on tullut keski-ikäinen, väsynyt nainen. Surullista.

Eilen meillä oli pari ystävää käymässä, vietimme mukavan illan, mutta sen suuremmin ei eilenkään huvittanut vanhenemistani juhlia.