Nyt on sinnitelty reilu viikko ilman autoa ja jo tympii. Onneksi korjaus menee kuitenkin takuuseen, mutta osa saapuu korjaamolle vasta maanantaina. Mies on päässyt bussilla töihin, mutta takuuvarmasti en lähde bussilla käymään ruokakaupassa, siellähän saisi ravata joka päivä, parhaassa kahdesti jos kuvittelisi bussilla ja kävellen raahaavansa koko perheen sapuskat. Onneksi äiti asuu lähellä ja kuskaa kauppaan, naapurikin on lainannut autoaan pari kertaa.

Mies vinkkasi kurkkaamaan uutta Tekniikka&Talous -lehteä, siinä on iso kuva kaverin vaimosta ja vieressä juttu, jossa hän on jonkinlaisena asiantuntijana. Aika pettymys - kuvittelin edes puolen lauseen verran saavani jotain vinkkiä rouvan nykyisestä työnkuvasta, mutta Työterveyslaitoksen erikoistutkija ei sano paljon mitään, sen verran tiesin jo ennestään. Ihme juttu muutenkin, enkä tajua miksi siinä on puolen sivun kokoinen valokuva kun naisesta ei kuitenkaan kerrota mitään, ei siis todellakaan titteliä ja nimeä enempää.

Joo, eipä paljon muuta, täällä on kuin rautatieasemalla asuisi. Lasten kavereita seilaa ulos ja sisään joka päivä ja useampia kerrallaan, tänäänkin on yksi yökyläilijä. Nintendo Wii tuntuu olevan kova hitti, niin kova, että en ole itse päässyt pelaamaan kuin kerran. Ihan epäreilua, minähän sen vekottimen hankin! Enkä edes lapsille, vaan miehelle 40-vuotislahjaksi.