Kylläpä nauratti lukea Elman kirjoitus "Totuus minusta", jossa hän listaa kaikenlaista mihin on muka syypää - ainakin lastensa mielestä. Ei varmaan pitäisi nauraa, luulen että tulen kuulemaan vastaavaa aika pian omilta lapsiltani. Neljästä lapsestani nuorin täyttää kesällä kuusi ja vanhin yksitoista; esikoinen alkaa uhkaavasti lähestyä ikää jossa kaikki mahdollinen on äidin syytä.

Kuinkahan huumorintajuisesti sellaisiin syytöksiin pystyy suhtautumaan? Tai kuinka pahasti kirpaisee kun teinimonsteri huutaa vihaavansa mutsia? Kokemuksia ? Meillä on varmaan seitsemän vuoden kuluttua helvetti päässyt irti kun talossa on 17-vuotias poika ja tytöt 12, 14 ja 15 vuotta...